Ensimmäisen blogipostaukseni kunniaksi ajattelin valottaa hieman taustaani eli miksi olen liikunnasta innostunut ja mitä viimeisten vuosien aikana olen tajunnut.
Liikunta on lapsesta saakka ollut tärkeä osa elämää. Kuten usein nykyään, yllyke harrastuksen aloittamiseen ei tullut vanhemmiltani. Ystäväni houkutteli minut ala-asteella koripallo-harrastuksen pariin ja sen jälkeen onkin tullut harrastettua monenlaista liikuntaa vuosien varrella rullaluistelusta tankotanssiin. Ilman tuota ystävän houkuttelua, en todennäköisesti olisi koskaan aloittanut säännöllistä liikuntaa. Kipinä syntyi koripallosta. Toki mukaan on mahtunut myös vuosia, jolloin intressit olivat aivan muualla kuin liikunnassa. Huonot elämäntavat kuitenkin alkoivat heti näkyä kropassa ja voinnissa. Onneksi työelämään siirtyminen nelisen vuotta sitten toi elämään säännöllisen päivärytmin ja liikunnasta tuil jälleeni tärkeä osa arjessa jaksamista.
Liikunnan ja työuran yhteensovittaminen ei kuitenkaan ollut yksinkertaista. Kaksi ensimmäistä vuotta työelämässä olivat rankkoja. Huomasin tekeväni jatkuvasti 12-tuntista päivää aliresurssoinnin johdosta ja terveyteni alkoi reistailemaan. Viikonloppuisin ei palaudu työviikosta, jos on koko viikon tehnyt ylitöitä. Se oli karu startti nuoren aikuisen työuralla. Onnellisten sattumien kautta työtilanne helpotti, mutta suurin muutos oli tehdä päätös: minä kieltäydyn tekemästä jatkuvasti ylitöitä. Tiettyyn rajaan asti voi ja pitääkin joustaa, mutta omalla terveydellä ei voi leikkiä. Nykyään olen töissä eri yrityksessä, jossa ylitöitä ei kerry samalla tavalla. Muutenkin työtahti poikkeaa täysin, vaikka vaihdoin alan sisällä työtehtävien pysyessä lähes samoina. Onneksi vaihdoin! En ole vuosiin ollut näin onnellinen. :) Nuo ylityövuodet saivat kuitenkin tajuamaan miten rankkaa arki voi pahimmillaan olla. Nuorena ja kunnianhimoisena sitä ei osannut kyseenalaistaa työtahtia eikä odotuksia. Tekiväthän työkaveritkin ylitöitä. Nykyään keskityn enemmän itseeni ja yritän parhaani mukaan tehdä elämästäni mahdolllisimman mieluisaa syömällä terveellisesti ja täten jaksamalla paremmin.
Tämä vuosi on uuden työn lisäksi tuonut muitakin uusia tuulia. Olen alkanut kiinnittämään erityistä huomiota ravinnon laatuun. Seuraan mielenkiinnolla mediassa käytyä keskustelua karppaamisesta sekä lisäaineettomuudesta. Itse en ole ehdoton minkään suhteen vaan vuosi vuodelta huomaan olevani hellempi omia vaatimuksiani kohtaan. Toistaiseksi uskon, että syömällä terveellisesti ja monipuolisesti kohtuudella saadaan optimaalinen lopputulos.
Tänä vuonna hylännyt lähes kokonaan einekset ja vähentänyt roimasti lihan syöntiä. Olen lisännyt kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä. Arkeeni on tullut kokonaan uusia tuttavuuksia, kuten munakoisot, avocadot, pähkinät ja soijajuomat. Leikkeleiden käytön olen lopettanut kokonaan ja leivälleni valitsen nykyään juuston ohelle tomaattia ja esimerkiksi tuoretta basilikaa tai ruohosipulia. Monta värikästä hedelmää ja juuresta on vielä kokeilematta. Nyt kun minulla on into oppia ja kokeilla uutta, kerron siitä mielelläni täällä blogissa, toivoen että joku muukin saisi oivalluksia terveellisempään arkeensa. Kukaan ei tule enää aikuisena kertomaan meille miten meidän tulisi olla ja elää, mutta onneksi voimme oppia toisiltamme ja jakaa kokemuksia. Eikös se niin mene, että yksi plus yksi on kolme. ;)
Tsemppiä syksyyn!
